keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Paljoa en vielä kestä, mutta sokerirasituksen kestin - 15. ja 16. raskausviikko

15. raskausviikko, helmikuu 2016

Olo ei ole enää nii-iiin paha, mutta ei sitä voi hyväksikään sanoa. Oksentelu kuuluu edelleen jokaiseen päivääni.

Isyysvapaa on väistämättä ohi. Läpsystä vaihto -arki tuntuu järkyttävän rankalta, vaikka olen jo saanut voimiani hieman palautettua.

Tällä viikolla Anselmiina täyttää kaksi vuotta. Pahoinvoinnin takia syntymäpäiväjuhlat ovat aiheuttaneet päänvaivaa. En millään jaksaisi järjestää yhtään mitään, ja varsinkin ajatus leipomisesta tässä pahoinvoinnissa puistattaa.

Juhlimme isovanhempien kanssa viikonloppuna, ja kaverisynttärit ovat seuraavalla viikolla. Onneksi äiti ja anoppi päästävät minut helpolla: he ovat leiponeet maidottomia ja munattomia pullia ja kakkuja. Minun tehtäväkseni jää kakun koristelu - kauravispillä, toki - ja foccaccian tekeminen.

Virallisen syntymäpäivän iltana käymme koko perhe Helsingissä kahvilassa. En jaksaisi kävellä Rautatientorilta Kamppiin, mikä hävettää. Miten voimattomaksi voi raskaus saada ihmisen? En esikoisenkaan raskaudessa varsinaisesti kukoistanut tässä vaiheessa, mutta tämä pahoinvointi menee jo seuraavalle asteelle.

16. raskausviikko, helmikuu 2016

Toinen neuvolakäyntini on tällä viikolla. Sinne on pitänyt täytellä voimavaralomakkeita, ja koko perhettä toivotaan paikalle.

Olen yrittänyt järjestää neuvolakäyntini niin, ettei mukaan tarvitsisi ottaa taaperoa. Päätökseni vahvistuu. Hän ei tahtoisi antaa toisille suunvuoroa ja leluista huolimatta tahtoo huoneesta pois. Sikiön sydänäänten kuuntelu pelottaa häntä.

Sydän lyö hyvin ja normaalisti. Sikiö tosin lähtee helposti karkuun. Omaa kotidoppleria en ole enää uskaltanut kokeilla, ja harkitsen sen lahjoittamista eteenpäin.

Painoa ei ole tullut. Hemoglobiini on tuttuun tapaansa alhainen kuten verenpaine. Vielä ei kuulemma ole syytä aloittaa lisärautaa.

Käyn tällä viikolla myös sokerirasituksessa. Esikoisen raskaudessa diagnosoidun raskausdiabeteksen takia joudun juomaan litkua ja menemään pisteltäväksi jo nyt. Olen varannut rasituksen viimeiselle suositellulle viikolle, koska en pahoinvoinnin takia olen uskonut litkun pysyvän mahassani. Muutenkaan odotukset eivät ole korkealla, sillä edellisessä raskaudessani olin pyörtyä kesken kokeen.

Nyt kaikki menee hyvin. En ole lähelläkään oksentamista tai tajun lähtemistä. Teen hieman töitä ja luen lehtiä hyvävointisena. Olo ei tietenkään suoraan kerro rasituksen tuloksista. Siksi käteni hieman tärisevät, kun katsastan seuraavana päivänä Omakannasta testin tuloksia.

Ne ovat hyvät. Minulla ei ole radia ainakaan vielä tässä vaiheessa. Jippii!

Anselmiinan syntymäpäiväjuhlissa numero kaksi saan siis herkutella hyvällä omatunnolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti